info@stundars.fi

Virkattu alushame

Virkattu alushame on kuulunut Munsmon
kylässä Sulvalla asuneelle Ida Björsille. Ida on luultavasti itse virkannut
alushameensa joskus 1920-luvun paikkeilla, vanhemmat Munsmolaiset muistavat että
Ida käytti alushamettaan kylminä talvipäivinä vielä 1940-luvulla. Hameen
pohjaväri on harmaa. Harmaa villalanka on kotona kehrättyä ja sitä on
virkattaessa vahvistettu ohuella puuvillalangalla, mikä antaa pinnalle meleeratun
vaikutelman. Virkkaus on tasaista ja kiinteää. Hame on kellonmuotoinen ja
pliseerattu. Alareunassa on leveä, monivärinen siksak-raita jossa on käytetty
mustaa, vihreätä, vaaleanpunaista sekä kahta tummanpunaista lankaa. Hame on
71,5 cm pitkä, vyötärömitta on 76 cm ja helman ympärysmitta on 204 cm. Vyötärö
on ommeltu puuvillakankaasta ja sitä pitää koossa nepparit. Hame on erittäin
hyvässä kunnossa.  Tämän tyyppiset virkatut
hameet olivat suosittuja Pohjanmaalla 1920 – 30-luvuilla. Stundarsin
tekstiilikokoelmassa on useita vastaavia virkattuja hameita värikkäine siksak-raitoine
helmassa.

Virkkaus on käsityötä, jossa virkkuukoukun
avulla tehdään langasta silmukoita ja vedetään niitä aiemmin tehtyjen
silmukoiden läpi. Näin syntyy virkattua pintaa: umpinaista pintaa kuten pipoja
ja lapasia tai verkkomaista pintaa ja pitsiä. Vanhin pohjoismaista löydetty
virkattu esine on silkkilangasta tehty kukkaro, joka oletetaan olevan
1600-luvun lopulta. Pohjanmaalla ei ole virkattu ennen 1800-lukua.

Virkkauksen suosio 1800-luvun puolivälistä
alkaen johtuu suureksi osaksi teollistumisesta – ja sen seurauksena porvariskodin
nousu myös maalaiskodin sisustuksen esikuvaksi. Painotekniikan kehitys
mahdollisti mm. virkkausohje-vihkosten julkaisun ja leviämisen kansan
keskuudessa. Ruotsissa ensimmäiset virkkausohje-vihkoset julkaistiin
1840-luvulla, ja ne tunnettiin myös yleisesti ainakin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.   Tarpeeksi ohut ja tasainen lanka on yksi
pitsivirkkauksen edellytyksistä. Ehdot täyttävä virkkauslanka tuli useimman
Pohjalaisen ulottuville, kun ohutta puuvillalankaa alettiin tuottaa
teollisesti.  Pitsivirkkaus säilytti myös
talonpoikaisessa ympäristössä porvarillisen leimansa. Pitsivirkkaus on yli 150
vuoden ajan pysynyt hyvin suosittuna naiskäsityönä.

Villalankavirkkaus kehittyi huomattavasti
itsenäisemmin Pohjanmaalla, erityisesti monivärikuosinen virkkaus.
Villalankavirkkauksesta tuli suosittua 1800-luvun puolivälin jälkeen, erityisesti
Vaasan seudulla. Kuoseja lainattiin vanhemmista esim. neulomalla tai kutomalla valmistetuista
käsitöistä. Esimerkkejä tämän tyyppisestä villalankavirkkauksesta löytyy myös
Stundarsin tekstiilikokoelmasta: kukkaroita ja turkkivöitä joita nuoret tytöt
ovat valmistaneet kihlatuilleen lahjaksi.

1900-luvun alussa virkkaus oli
Pohjanmaalla tekniikka jonka ”kaikki” hallitsivat. Välttämättä ei tarvittu tarkkaa
ohjetta virkatun alushameen valmistamiseksi, ideoita lainattiin tuttavilta ja
tehtiin hameesta oman näköisen. Lopputulos riippui virkkaajan taidoista ja
mausta.

 

Teksti ja valokuva: Annika Harjula-Eriksson

 

Lähteet:

Hjördis Dahl: Högsäng och klädbod.( SLS, Helsingfors 1987)

 

Pia Sandgren: Ursprung: okänt – Virkningens utveckling i Sverige fram till 1900-talet. C-uppsats, LinköpingsUniversitet.