info@stundars.fi

Uurresaha

Ennen vanhaan jokaisesta maalaistalosta löytyi suuri määrä erikokoisia ja -mallisia kimpiastioita. Kimpiastiat ovat pyöreitä tai soikeita männystä, kuusesta tai katajasta valmistettuja puusäiliöitä, jotka koostuvat yhteen liitetyistä kimpilaudoista. Kimpilautoja pitävät koossa vanteet, jotka yleensä valmistetaan esimerkiksi kuusesta, raitapuusta, myöhemmin myös metallista. Pohja – joskus myös kansiosa – koostuu puulevystä joka on sovitettu kimpilautojen alareunaan tehtyyn uurteeseen. Kimpiastioiden tekoon käytetty tekniikka on tunnettu ainakin roomalaiselta rautakaudelta . Samalla tekniikalla on valmistettu pieniä viilipyttyjä ja kolpakoita sekä suuria ammeita joihin suolattiin alkukesän kalasaalis.  Suuri osa kimpiastioista valmistettiin itse, mutta kylistä löytyi myös käsityöläisiä jotka olivat erikoistuneet kimpiastioiden valmistukseen.

Kimpiastioiden valmistuksen eri vaiheisiin on kehitetty omia työkaluja, yksi niistä on uurresaha.  Uurresahaa käytettiin kimpilautojen alareunaan sahattavan uurteen aikaansaamiseksi. Uurresahan metalliterän avulla sahattiin kaksi vierekkäistä uurretta, uurteiden väliin jäävä puuaines poistettiin taltalla. Pohjalevy sovitettiin uurteeseen niin että astiasta tuli tiivis.

Uurresaha on pitkänomainen (72 cm pitkä) esine, jonka runko on veistetty yhdestä puukappaleesta. Toisessa päässä on pyöreä puusilmukka ja toisessa veistetty kädensija joka päättyy nuppiin.  Käsisijan alapuolella on paksu pyöreä (läpimitta 17 cm) kiekko. Kiekon keskellä on tukeva neliskulmainen liikuteltava tappi johon metalliterä on istutettu.  Uurresahan etupuoli on koristeltu puuleikkauksin ja siinä on vuosiluku ”1881”, sekä Munsmon Hellman-talojen puumerkki. Koristeellisessa esineessä näkyy myös käytön merkkejä.

Tätä uurresahaa on käytetty melko kookkaiden kimpiastioiden valmistukseen (halkaisija n. 1 m). Uurresahan silmukka kiinnitetään astian keskiöön tapin avulla ja sahaa liikutellaan kädensijasta.

Uurresahan on museon esineluettelon tietojen mukaan lahjoittanut maanviljelijä Johannes Smedman vuonna 1938. Esineeseen on tussilla kirjoitettu: ”Smedman, Sjäri-Kalas, Munsmo”.

Johan (syntynyt 1856 Sundomissa) ja Maria (syntynyt 1855 Munsmossa) Smedman ostivat vuonna 1882 Båssarin tilan Munsmosta ja asettuivat asumaan sinne. Båssarin tila oli Marian kotitalo ja kuului Hellmanin taloryhmään, mistä uurresaha on lähtöisin puumerkin perusteella.  1900-luvun alussa toimitetun jaon yhteydessä tila siirrettiin Söderfjärdenille ja sai nimen Storhagen (nykyisen ravintola Söderfjärden’n alapuolelle). Johanin ja Marian poikaa Karl Fredrik Johansson Smedmania ((1881-1948) kutsuttiin nimellä ”Sjäri-Kaal” (Saari-Kalle). Kutsumanimi tulee luultavasti siitä että Karlin isoisä Johan Johansson Smedman (1832-1880) toimi vuodesta 1869 kuolemaansa saakka metsänvartijana ”saarivartijana” Korsholman koulutilan mailla Långskäret’lla.

Lähteet:  Margit Holmin kokoamat tiedot Munsmon Hellmanin taloryhmästä. Margit Holmin yksityisarkisto.

Valokuvat: Peter Båsk

Teksti: Annika Harjula-Eriksson