info@stundars.fi

Tervaspamppu

Tervaspamppu

Tervaspamppu, on
68 cm pitkä, kapea esine jolla on silmukka toisessa päässä ja iso punottu solmu
toisessa. Esine tuntuu melko painavalta kädessä. Se on valmistettu tukevasta
köydenpätkästä, jonka ympärille on kiedottu ohuempaa hamppuköyttä. Tervaspampun
yläpää kapenee ylöspäin ripustus-silmukkaa kohti.  Koko pamppu, paitsi silmukka, on tervattu.

Tervaspamput
olivat yleisesti käytettyjä aseita Pohjanmaalla, matkalla olevat käyttivät
niitä puolustusaseena esim. petoeläimiä vastaan – mutta tervaspamput tunnetaan
ennen kaikkea 1800-luvun alkupuoliskon pohjalaisista kylätappeluista . Tervaspamppu
oli ase, jonka helposti pystyi kätkemään vaatteiden alle, joko kietaisemalla
vyötärön ympärille tai kiinnittämällä henkseliin ja piilottamalla
housunlahkeeseen kunnes oli aika tapella naapurikylän nuorten miesten kanssa.

Kylätappeluita käytiin
yleensä syksyllä häiden, tanssien ja markkinoiden yhteydessä. Vanhassa
kyläyhteisössä oli tärkeää ylläpitää tarkkaa rajaa naapurikyliä vastaan,
samalla kylätappelut vahvistivat kylän sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Sulvalla yleensä
nuoret, ei vielä naimisissa olevat, miehet Östersolvista ja Västersolvista
ottivat mittaa toisistaan Herrbackenilla kirkon lähellä. Tappelut aloitettiin
yleensä pilkkaamalla vastustajia sanallisesti, ennen kuin ryhdyttiin
tositoimiin. Aseina kylätappeluissa käytettiin, paitsi tervaspamppuja, kiviä ja
seipäitä. Joskus kylän tytöt auttoivat nuorukaisia poimimalla esiliinat täyteen
kiviä joilla nuorukaiset heittelivät vastustajiaan. Vaikka puukkoja ei juuri
tähän aikaan käytetty kylätappeluissa, tappelut vaativat silloin tällöin
kuolonuhreja.

Elämä monessa Pohjanmaan
rannikon ruotsinkielisessä pitäjässä oli hyvin väkivaltaista 1700-luvun
loppupuolella ja 1800-luvun alussa. Myös Sulvalla oli valitettavan näkyvä
paikka ajan tappo- ja murhatilastoissa.
Viimeinen varsinainen kylätappelu Sulvalla käytiin sunnuntai -iltana
syyskuussa 1856. Tappelu johti västersolfilaisen talollisen pojan Erik Baafin
tappoon. Kuolemantapaus ja sitä seurannut oikeusprosessi vei sulvalaisten
tappeluhalun ja perinteiset kylätappelut loppuivat.

 

Lähteet:

Elina Haavio-Mannila: Kylätappelut. (1958)

Gunnar Rosenholm: Solf sockens historia. (1965)

Heikki Ylikangas: Puukkojunkkareitten esiinmarssi.  (1976).

 

Valokuva: Rodas&Alexandrescu

Teksti: Annika Harjula-Eriksson