info@stundars.fi

Suurhuivi

Marraskuussa talviset
tuulet jo puhaltavat niskaan – mikä olisi sen mukavampaa kuin kietoa itsensä
isoon ja lämpimään villahuiviin?

Erilaiset huivit
kuuluivat 1800-luvun loppupuolella ja vielä 1900-luvun alussa maalaisnaisen
pukuun, niin arkena kuin juhlana. Ostetuilla silkkihuiveilla viestitettiin
vaurautta – mustat silkkihuivit toimivat kirkkohuiveina ja värikkäät
silkkihuivit kuuluivat juhla-asuun.

Suurhuivi oli maanläheinen
ja arkinen vaatekappale. Se oli yleensä kotona kudottu omien lampaiden
villasta. Stundarsilla on useita näitä suurhuiveja kokoelmissaan, useimmat on
kudottu luonnonvärisestä lampaanvillasta, tumman- ja vaaleanruskeasta, luonnonvalkoisesta
tai beigestä. Joskus on myös käytetty sammaleella värjättyä vihertävän harmaata
lankaa. Kotona kudotuissa suurhuiveissa on yleensä poikittaiset raidat ja ne
ovat harvoin täysin neliönmuotoisia.
Näitä suurhuiveja maalaisnaiset käyttivät ulkovaatteena. Huivi oli
helppo pukea kun oli lähdössä ulos toimittamaan jotakin asiaa.

Kuvan suurhuivi on
kooltaan noin 154 x 180 cm ilman hapsuja. Huivissa on tummanruskea pohjaväri ja
vaaleanruskeat ja beiget raidat, sekä kaksi ohutta kirkkaanpunaista raitaa
keskellä. Koko huivia kiertävät sidotut hapsut ovat noin 12 cm pitkät.  Huivi on kudottu kahdessa eri kaistaleessa ja
osat on ommeltu yhteen keskeltä. Entisajan kangaspuut olivat yleensä vain 70 –
80 cm leveitä, jos haluttiin kutoa leveämpiä kappaleita – kuten täkkejä tai
isoja huiveja – ne oli pakko kutoa kahtena kaistaleena.  Huivi on kudottu ohuesta langasta, loimi on
puuvillaa ja kude villaa. Huivin kutojasta ja käyttäjästä ei ole säilynyt tietoja,
ja siksi esineen takkaa ikää on vaikea määritellä. Raidoituksen punainen lanka
on luultavasti tehdasvärjättyä ja – kehrättyä, siitä päätellen huivi on luultavasti
aivan 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta. Huivi on ollut ahkerassa
käytössä, se on kulunut ja väri haalistunut. Huivia on korjattu moneen
otteeseen.

 

Valokuvat : Rodas/Alexandrescu

Teksti: Annika Harjula-Eriksson