info@stundars.fi

Solkivyö

Vyö on ostettu museolle vuonna 1972 sadalla markalla. Myyjä oli rouva Agnes Westerholm Raippaluodosta. Mustaan nahkahihnaan on pujotettu 29 reiällistä messinkisolkea. Lukkosoljet on lävistetty hevosenkenkien muotoon, jotka on etupuolelta koristeltu punssatuin ”häränsilmin” tai pistekehin. Lukkosoljessa on myös rengas tupakkakukkarolle. Vyö on harvinainen pohjalaisissa yhteyksissä, koska siinä ei ole mitään riippuvia osia, ainoastaan yksi lävistetty tähti. Vyötä, joka on vain 83 cm pitkä, on luultavasti lyhennetty jossain vaiheessa, koska pala nahkaa on liimattu vyön takapuolelle.

Pohjanmaalla on ollut monta keltavalajaa, jotka osasivat valaa messinkiesineitä ja jopa vöitä. Tunnetuin heistä, Gustav Blomqvist (1841-1919) Vöyriltä, sai osallistua yleiseen taide- ja teollisuusnäyttelyyn Moskovassa vuonna 1882 ja Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1889. Aikaa vyön valmistamiseen kului kahdesta kuuteen työpäivää ja maksu 1900-luvun alkupuolella vaihteli 15 ja 35 markan välillä.

Vanhimmat nahkavyölöydöt, joissa oli niittejä tai pujotettuja solkia, on tehty rautakautisista haudoista tai 200-400 j.Kr. (409). Perunkirjoituksissa 1700-luvulta mainitaan usein nahkaremmiset, messinkisolkiset vyöt (210). Kirkkoherra Israel Björck kirjoittaa, että vuonna 1772 oli maalahtelaisilla miehillä solkivyössään sekä puukko että rahakukkaro. 1800-luvulla esiintyivät solkivyöt lähinnä miesten juhlapuvuissa, joita käytettiin tansseissa, häissä ja matkoilla. Myöhemmin 1800-luvulla nämä jäivät pois muodista, mutta ne otettiin uudelleen käyttöön kansallispukujen rekonstruoinnin myötä 1900-luvun alkupuolella. Tänä päivänä solkivöitä riippuvine tähtineen, renkaineen tai sydämineen esiintyy lähinnä pohjalaisissa miesten puvuissa.