info@stundars.fi

Räsyryijy

Stundarsin Sotilastorppaa sisustettaessa 1990-luvun alussa museon perustaja ja monivuotinen intendentti Gunnar Rosenholm selvitti perusteellisesti millä tavalla vastaavanlainen torppa olisi saattanut olla sisustettuna 1700-luvun lopussa. Häntä kiinnostivat erityisesti kerrossängyn tekstiilit.
Rosenholm oli keruumatkoillaan 1950-luvulla nähnyt vanhan räsyryijyn Raippaluotolaisessa verkkoveneessä. Hänen tutkimuksensa osoitti, että 1700-luvulla ainoastaan talonpojilla ja säätyläisillä oli varaa villanukkaisiin ryijyihin. Muut saivat tyytyä räsyryijyihin. Vielä 1880-luvulla räsyryijyjä käytettiin sänkypeittona. Räsyryijyä käytettiin samalla tavalla kun pitkäkarvaista lampaantaljaa, mutta joissakin tilanteissa räsyryijy oli käytännöllisempi. Kastuessaan talja muuttui kovaksi ja sitä oli hankala käsitellä. Kalastajat suosivat siis räsyryijyjä kalastusveneissään aina 1900-luvulle saakka, ja viimeiset räsyryijyt ovat juuri siksi säilyneet saaristossa.
Vanhaa räsyryijyä ei onnistuttu hankkimaan Sotilastorppaa varten 1990-luvulla, vaan päätettiin teettää kopio vanhasta Bergöläisestä räsyryijystä. Alkuperäiskappale on osa Pohjanmaan museon kokoelmia.
Räsyryijy on 145 cm korkea ja 120 cm leveä, ja se on kudottu kahdessa osassa, jotka on ommeltu yhteen. Ryijyin pohja on kudottu hamppulangasta. Ryijyn nukka on solmittu pitkistä ja kapeista villakangastilkuista sekä puuvilla- ja villalangasta. Nukan värit ovat ruskea, sininen, valkoinen/beige.
Ryijyä alettiin käyttää Pohjolassa keskiajan lopussa. Se toimi lämmittävänä taljana, ja sitä pidettiin nukka alaspäin sängyssä. Myöhemmin värikkäitä ryijyjä alettiin käyttää päiväpeitteen tapaan nukka ylöspäin. 1800-luvun lopussa ryijyjä käytettiin mattoina ja myöhemmin seinävaatteina säätyläiskodeissa.