info@stundars.fi

Paperikengät

Toisen maailmansodan aikana
Suomessa oli pula melkein kaikesta. Vaatteet ja kankaat menivät kortille
ensimmäisten tuotteiden joukossa. Teollisuudella oli huutava pula
raaka-aineista koska tuonti oli erittäin rajoitettua, esimerkiksi puuvillaa ja
villaa ei tuotu maahan lainkaan vuosina 1942-45.

Selvitäkseen oli oltava kekseliäs. Kaivettiin esille kaikki vanha ja se uusiokäytettiin niin
pitkälle kuin mahdollista. Vanhoista vaatteista ommeltiin uusia vaatteita
lapsille, liian huonokuntoiset tekstiilit revittiin lumpuiksi teollisuudelle raaka-aineeksi.
Kaikki nahka otettiin talteen, onneksi kyläsuutarit olivat vielä toiminnassa ja
pystyivät sekä korjaamaan vanhoja kenkiä että valmistamaan uusia vanhasta
nahasta tai esim. teurastetun lehmän taljasta.

Myös teollisuuden oli keksittävä uusia ratkaisuja. Puu on raaka-aine jota löytyy runsaasti
Suomesta, siitä kehiteltiin uusia sellupohjaisia keinokuituja, kuten sillaa,
puuvillan tilalle. Myös paperia alettiin käyttää kankaan ja nahan korvikkeena.
Teollisuus valmisti mm. laukkuja, mattoja, kenkiä, verhoja paperinarusta.

Paperikengät ovat kävelykenkätyyppiset, joissa noin 3 cm korkea korko. Niissä on 1,5 cm paksu puupohja johon on sahattu viiltoja antamaan pohjille hieman taipuisuutta. Korkoon
on naulattu musta linoleum lappu. Kenkien päällyskangas on kudottu kahdesta
erisävyisestä ruskeasta paperinarusta.
Kengän aukko on reunustettu ruskealla tekstiilinauhalla ja myös
kengännauhat ovat tekstiiliä. Kenkien koko on 35 ja ne ovat käyttämättömät.

Stundarsissa paperikengät ovat osa Maalaiskaupan esineistöä. Maalaiskaupassa on useita
esimerkkejä paperinarusta valmistetuista sota-aikaisista kulutustavaroista,
verhoja, mattoja kenkiä ym. Maalaiskaupan kauppatavara on peräisin eri
kauppojen vanhoista varastoista, eikä esineluettelosta löydy tietoja missä
juuri tämä kenkäpari on ollut myytävänä.

Monet ovat jälkikäteen muistelleet millaista oli käyttää näitä paperikenkiä. Useimman
mielestä uudet kengät olivat kyllä hienot, olihan siitä aikaa kun viimeksi oli ollut
upouudet kengät päällä. Puupohjien kopina kuului kauas kun käveli kengissä.
Kengät olivat mukavat käytössä lämpimällä ja kuivalla säällä. Moni kuitenkin
muistelee kun yllättävä sadekuuro kasteli ja pehmensi kenkien paperisen
päällyksen ja uusiin kenkiin tulikin ikävä reikä jo ensimmäisellä
käyttökerralla.

 

Teksti: Annika Harjula-Eriksson

Valokuva: Rodas& Alexandrescu