info@stundars.fi

Myllärin tupa

Myllärintupa, huussi vasemmalla

Myllärintupa, huussi vasemmalla

Myllärin tuvan pihapiiri sijaitsee pienellä harjanteella museoalueen lounais-nurkassa, näkymä peltojen yli kirkolle ja Herrbackenin taloille. Kokonaisuuteen kuuluu Yttermalaxista siirretty hirsinen huussi, sekä talli- ja liiterirakennus Taklaxista. Tupa oli ensimmäinen asuinrakennus joka siirrettiin Stundarsin tulevalle museoalueelle. Jo 1930-luvun lopussa tänne oli siirretty pieni aitta.

Nätti punamullattu yksittäistupa, joka tunnettiin edellisellä paikallaan niemellä ”Slåttinas”, seisoo matalalla luonnonkiviperustalla. Ikkunaluukut sekä ikkuna- ja ovipuitteet ovat vaaleanharmaita.  Tuvassa on erityisen komea veistetty ulko-ovi. Kapearäystäisen pärekaton vesikourut ovat puuta.

 

Porstuassa säilytetään kalastus- ja muita välineitä

Porstuassa säilytetään kalastus- ja muita välineitä

Tuvan sisätilat ovat yhtä miellyttävät kuin ulkoasu. Ensin astutaan porstuakseen jossa säilytetään kalastus- ja muita työvälineitä. Tuvassa takka on oven vasemmalla puolella, päätyseinällä on kerrossänky vasemmalla ja oikealla hieno kukkamaalauksin koristeltu sininen nurkkakaappi, ruokapöytä ja kiinteät penkit. Kerrossänky, penkit ja pöytä ovat englannin punaisia. Takan ja sängyn välissä on pedattu kehto, jonka laidalla sarvirenki ja maitosarvi.

Maitosarvi rengissään edustaa 1800-luvun Pohjanmaan surullisia lapsikuolleisuus lukuja

Maitosarvi rengissään edustaa 1800-luvun Pohjanmaan surullisia lapsikuolleisuuslukuja

Sulvan museoyhdistys osti tuvan maanviljelijä Algot Snickarsilta 1963. Se seisoi silloin Slåttholmenilla, kivenheiton päässä nykyisestä paikastaan. Myllärintupa pystytettiin talvella 1963 – 64 Stundarsiin osana työttömyyshanketta. Stundarsissa tuvan alkuperäinen ulkoasu pyrittiin palauttamaan; jälkikäteen rakennettu porstuakamari purettiin, välikattoa madallettiin, ikkunoiden muoto palautettiin ja ullakkorappuset siirrettiin takaisin paikalleen ulkopuolelle porstuapäätyyn.  Vanhasta ulko-ovesta tehtiin ullakko-ovi, ja mökki sai hienon 1700-luvun vinoruutu-oven joka on peräisin Munsmosta.

Kulmakaapilla on oma mielenkiintoinen historiansa. On ollut Kuukauden esineenä lokakuussa 2012.

Kulmakaapilla on oma mielenkiintoinen historiansa. On ollut Kuukauden esineenä lokakuussa 2012.

Nätti tupa pirteine väreineen antaa idyllisen vaikutelman, mutta tuvan asukkaiden elämä oli kaikkea muuta kuin idyllistä. Karl Fredrik Söderman ”Slåttin” (1832 – 1905) Sulvalta ja hänen vaimonsa Karolina Adolfintytör Holm (1833 – 1921) Maalahdesta omistivat Skog-nimisen tilan Suvalla. Karlista kerrotaan että hän viihtyi paremmin lintujahdissa Söderfjärdenillä, kuin omaa tilaa hoitamassa. Pariskunta joutui myymään tilansa, ja Karl päätti ryhtyä mylläriksi.

Pari muutti Slåttholmenille jonne olivat siirtäneet etisen syytinkituvan. Tupa oli sitä ennen ollut sotilastorppana. Karl siirsi myös tuulimyllyn Slåttholmenille, jolla hankki elantonsa. Kylässä oli jo useampia myllyjä, joten tulot lienevät olleet vaatimattomat. Karolina synnytti viisi lasta, jotka kaikki kuolivat ensimmäisen elinvuoden aikana. Karmiva ja surullinen kohtalo – mutta valitettavasti ei mitenkään ainutlaatuinen sen ajan ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Kerrotaan että tuvassa voi vielä kuulla vauvan itkua.

Tuvan viimeiset asukkaat olivat sisarukset Vendla (1875 – 1962) ja Sofia ((1867 – 1960) Pått. Karolina oli myynyt tuvan sisarusten isälle maanviljelijä Johan Påttille. Sofia muutti 1893 USA:han ja palasi kotiin 31 vuoden jälkeen sairastuttuaan. Sisarukset olivat Stundarsin perustajan Gunnar Rosenholmin tietolähteitä.

 

Lähde: Gunnar Rosenholm: ”Myllärintupa Stundarsissa”. Stundarsin sanomat 15.6.1994.