info@stundars.fi

Kynttilämuotti

Talikynttilöiden valumuotti on pläkkyrin valmistama.

Talikynttilöiden valumuotti on pläkkyrin valmistama.

Myöhäissyksyllä pimeys ympäröi meitä ja ajan viettäminen sisätiloissa sähkövalon loisteessa alkaa tuntua yhä houkuttelevammalta. Monet lisäävät kotinsa viihtyvyyttä sytyttämällä eläviä kynttilöitä.

Suurimman osan 1800-lukua valon puute oli todellinen ongelma asuintuvissa. Tärkein valonlähde oli avotakan tuli, mikäli haluttiin ”kohdevalaistusta” kauemmaksi takasta sytytettiin valopäre. Teurastuksen yhteydessä otettiin talteen naudan- ja lampaanrasva, eli tali. Talista voitiin valmistaa mm. talikynttilöitä. Yhdestä eläimestä saatu tali ei kuitenkaan riittänyt moneenkaan kynttilään. Talikynttilöitä poltettiin yleensä vain juhlapyhinä, kuten jouluna. Talikynttilä haisi, savutti ja pyrki valumaan, lisäksi sen sydäntä oli aika ajoin leikattava lyhyemmäksi eli ”niistettävä”. Kirkoissa ja yläluokan parissa käytettiin vahakynttilöitä, esim. mehiläisvahakynttilöitä, ja päästiin yllä mainituista haitoista. Vahakynttilät olivat kuitenkin niin kallisarvoisia että rahvaalla ei ollut varaa niihin.

1800-luvun alussa ranskalainen kemisti onnistui valmistamaan talista steariinihappoa ja valmistamaan steariinia. Teollinen steariini- ja parafiinikynttilävalmistus alkoi 1830-luvulla. Parafiini on petrokemiallisenteollisuuden ylijäämätuote. Suomessa steariinikynttilöitä alettiin myydä yleisesti 1870-luvulla, mutta kesti kauan ennen kuin rahvaalla oli varaa ostaa niitä arkikäyttöön.   Talikynttilöiden kotivalmistus jatkui. Petroliöljylamput yleistyvät vuosisadan vaihteessa ja ne olivat käytössä pohjalasissa mökeissä kunnes maalaiskoteja alettiin sähköistää.

Kuukauden esine on pläkkipellistä valmistettu valumuotti kolmelle kynttilälle. Esine on 27,5 cm korkea ja 14 cm leveä. Se koostuu kolmesta samansuuntaisesta peltiputkesta (läpimitta 2,2 cm) jotka päättyvät kartiomuotoiseen osaan. Kartioiden kärjessä on pieni reikä. Yläosastaan putket yhdistyvät suorakaiteenmuotoiseen ”suppiloon”. Pläkkyri on valmistanut muotin juottamalla muovaamansa pläkkipeltiosat yhteen. Muotti on ruostunut ja näyttää olleen ahkerassa käytössä.

Kynttilän valmistus kastamalla puuvillainen sydänlanka kynttilämassaan vaati suhteellisen suuren määrän kynttilämassaa. Käyttämällä valumuotteja, voitiin säästää talia. Sydänlanka punottiin puuvillalangasta, kynttilän paksuus määrää sydänlangan paksuuden. Sydänlanka pujotetaan valumuotin pohjassa olevan pienen reiän läpi ja kiinnitetään. Ylhäältä sydänlanka kiinnitetään puutikkuun joka asetetaan muottien suun yli. Sulatettu kuuma tali kaadetaan muotteihin, ja talin kovettua kynttilät ovat periaatteessa valmiit.

Sulvan seurakunta on lahjoittanut kynttilämuotin Stundarsille. Muotti on kuulunut Munsmon Holmenilla asuneelle Anna Björsille. Nykyään muotti on esillä Stundarsin pläkkyrintuvassa.

Lähde: Gunnar Rosenholm: Solf Sockens historia II (Vasa, 1965), s. 410

Teksti ja kuva: Annika Harjula-Eriksson