Myllärin tuvan pihapiiri sijaitsee pienellä harjanteella museoalueen lounais-nurkassa, näkymä peltojen yli kirkolle ja Herrbackenin taloille. Kokonaisuuteen kuuluu Yttermalaxista siirretty hirsinen huussi, sekä talli- ja liiterirakennus Taklaxista. Tupa oli ensimmäinen asuinrakennus joka siirrettiin Stundarsin tulevalle museoalueelle. Jo 1930-luvun lopussa tänne oli siirretty pieni aitta. Nätti punamullattu yksittäistupa, joka tunnettiin edellisellä paikallaan niemellä ”Slåttinas”, seisoo matalalla luonnonkiviperustalla. Ikkunaluukut sekä ikkuna- ja ovipuitteet ovat vaaleanharmaita.  Tuvassa on erityisen komea veistetty ulko-ovi. Kapearäystäisen pärekaton vesikourut ovat puuta.   Tuvan sisätilat ovat yhtä miellyttävät kuin ulkoasu. Ensin astutaan porstuakseen jossa säilytetään kalastus- ja muita työvälineitä. Tuvassa takka on oven vasemmalla puolella, päätyseinällä on kerrossänky vasemmalla

Kookkaimmat ja näkyvimmät esineet Stundarsin kokoelmissa ovat tietysti rakennukset. Yhdistyksellä on omistuksessaan 70 rakennusta, joista ainoastaan muutama on rakennettu varta vasten museon tarpeisiin.  Muut ovat jonkun joskus jossakin rakentamia – niitä on ehkä siirretty, laajennettu ja korjattu moneen otteeseen. Asuintuvat ovat eläneet omistajiensa kanssa niin ilossa kun surussa, ennen siirtämistä Stundarsiin viettämään ”eläkepäiviä”. Jännittävä, ja ehkä hieman pelottava tupa on Viisaan eukon tupa museoalueen lounaisosassa. Tupa jää kävijöiden mieleen etupäässä interiöörinsä ansiosta.  Kävijät muistavat pullossa olevan käärmeen, erikoiset rohdot ja instrumentit. Myös ulkoapäin Viisaan eukon tupa harmaakylän laidalla näyttää hieman erikoiselta. Punamullattu tupa on korkea suhteessa pituuteen, ja siinä on

Kuukauden esine on sinänsä liian nuori Stundarsin museokokoelmiin, ja museolla on jo useita samanlaisia esineitä luetteloituina kokoelmissaan. Esittelemisen arvoisen esineestä tekee kuitenkin se että tiedämme melko paljon sen syntyhistoriasta, lahjoittaja on lapsuudessaan ollut mukana valmistusprosessissa. Esine on käsintehty kirkkaan punainen toppatäkki jossa on harmaa flanellivuori, se on kooltaan 160 x 200 cm. Tikkaus, joka pitää koossa täkin kolme kerrosta (päälliskangas, toppaus, vuorikangas), on ommeltu niin että reunaan muodostuu leveä kehys ja täkin keskiosaan muodostuu vinoruutu-verkko. Täkki on peräisin lahjoittajan Gun-Gerd Vikströmin lapsuudenkodista Leek’n tilalta Voitilasta (Mustasaari) ja se on tehty 1950-luvun alussa. Hänen vanhempansa olivat Gerda ja Evert Sandelin. Äiti

Omavaraistalouden aikana kotieläimet edustivat huomattavaa osaa perheen varallisuudesta, lehmät olivat erityisen arvokkaita; myymällä niiden maidosta valmistettua voita saatiin käteistä rahaa. Rahalla voitiin ostaa haluttuja tuotteita, joita ei itse pystytty valmistamaan, esim. suolaa, kahvia, tupakkaa. Lypsävää lehmää ei noin vain teurastettu, mutta kun lehmän aika oli lähteä, siitä otettiin talteen kaikki osat; liha, sisälmykset, veri, luut, sarvet, nahka jne. Jauhosihti on esimerkki siitä että ajan mittaan oli kehittynyt yleisiä käytäntöjä sille mihin eläimen eri osia voitiin käyttää. Lehmän utareen iho on melko ohutta, pehmeää ja venyvää, ja sitä voidaan pingottaa rumpukalvon tapaan. Sihti on pyöreä ja melko iso, halkaisijaltaan noin 36

Myöhäissyksyllä pimeys ympäröi meitä ja ajan viettäminen sisätiloissa sähkövalon loisteessa alkaa tuntua yhä houkuttelevammalta. Monet lisäävät kotinsa viihtyvyyttä sytyttämällä eläviä kynttilöitä. Suurimman osan 1800-lukua valon puute oli todellinen ongelma asuintuvissa. Tärkein valonlähde oli avotakan tuli, mikäli haluttiin ”kohdevalaistusta” kauemmaksi takasta sytytettiin valopäre. Teurastuksen yhteydessä otettiin talteen naudan- ja lampaanrasva, eli tali. Talista voitiin valmistaa mm. talikynttilöitä. Yhdestä eläimestä saatu tali ei kuitenkaan riittänyt moneenkaan kynttilään. Talikynttilöitä poltettiin yleensä vain juhlapyhinä, kuten jouluna. Talikynttilä haisi, savutti ja pyrki valumaan, lisäksi sen sydäntä oli aika ajoin leikattava lyhyemmäksi eli ”niistettävä”. Kirkoissa ja yläluokan parissa käytettiin vahakynttilöitä, esim. mehiläisvahakynttilöitä, ja päästiin yllä mainituista