info@stundars.fi

Koiranpanta

Suuret petoeläimet,
eritoten sudet, olivat vakava uhka ihmisten elannolle pohjalaisessa maanviljelysyhteiskunnassa.
Susikanta oli suuri Pohjanmaalla Isovihan jälkeen 1700-luvun alussa, ja pysyi
suurena aina 1800-luvun jälkipuoliskolle. Isovihan aikana Pohjanmaa oli
suurelta osin autioitunut ja jäljellä ei ollut ketään joka olisi pystynyt
pitämään susikantaa aisoissa.

Karja pidettiin kesäaikana
usein metsälaitumella, ja se oli siten helppo saalis sudelle. Nuoret tytöt ja
pojat joutuivat paimentamaan karjaa. Susia peloteltiin mm. puhaltamalla paimentorveen.  Keväällä, ennen kuin karja päästettiin
laitumelle, järjestettiin yhteinen ”susikalli” eli susijahti.  Jokaisella pitäjällä oli oma ”kallivouti” tai
”jahtivuoti” jonka tehtävänä oli koota isännät jokavuotiseen susikalliin.
Susikalliin ei osallistuttu kovin mielellään, koska se kesti useita päiviä.
Isännät saattoivat niskuroida, myös sakkojen uhalla. Sulvalla susikalli järjestettiin
yleensä vapun paikkeilla.

Talvisin, kun susia
oli helpompi jäljittää, niitä metsästettiin. Metsästäjä möi tappamansa suden
nahan, sen lisäksi metsästäjällä oli oikeus tapporahaan jokaisesta tappamastaan
sudesta. Jokaisella kylällä tai taloryhmällä oli oma sudenkuoppa, jolla talvisin
pyydystettiin susia jotka liikuskelivat ihmisten nurkilla.

Sulvan pitäjähistoriikkissään
”Solf sockens historia II” Gunnar Rosenholm kertoo useammasta tapauksesta jossa
susi on ollut erityisen pelkäämätön vaaniessaan lähisukulaistaan koiraa. Sudet
ovat olleet niin häikäilemättömiä että ovat seuranneet koiria asuinrakennuksen
eteiseen tai jopa vintille ja sieltä raahannet uhrinsa ulos. Koira oli siihenkin
aikaan tärkeä osa perhettä, ja sitä yritettiin mahdollisuuksien mukaan suojata
susien hyökkäyksiltä. Yksi tapa oli laittaan koiralle kaulapanta joka estäisi
sutta puremasta koiraa kaulaan.

Koirapanta kostuu
kuudestatoista taotusta rautalenkistä. Lenkkejä ei ole suljettu kuten
tavallisessa ketjussa, vaan päät on taivutettu ulospäin niin että ne
muodostavat kaksi terävistä piikeistä koostuvaa riviä. Piikkien pituus on noin
4 cm. Kaulapanta on 41 cm pitkä ja 5 cm leveä. Siitä puuttuu lukko ja siinä on
pari viallista lenkkiä.

Stundars on
saanut kaulapannan tai ”piikkipannan” lahjoituksena maatalon emännältä Agnes
Uppgårdilta vuonna 1960. Kaulapanta laitettiin koiran kaulaan piikit ulospäin suojaamaan
koiraa suden hyökkäykseltä. Kaulapanta on peräisin Sulvan kirkonkylän ”Seffris-Matt’in”
talosta.