info@stundars.fi

Keramiikkauunin ”lämpömittari”

TempmätareSavenvalaja on vanhimpia vielä olemassa olevia käsityöläisammatteja.  Vanhimmat Suomesta löytyneet keramiikkalöydökset ovat kivikaudelta ja edustavat kampakeraamista kulttuuria (n. 5200 – 2000 eaa.) Kampakeraamisia astioita valmistettiin kiertämällä savivöitä päälletysten spiraaliksi. Astiat poltettiin avotulessa.

Stundarsin käsityöläispäivillä yleisö voi seurata kuinka esim. kulhon muoto syntyy savenvalajan taitavissa käsissä dreijalla. Dreija kehitettiin jo antiikin aikana, mutta meillä se tuli käyttöön huomattavasti myöhemmin.  Vähintään yhtä paljon taitoa ja kokemusta vaativa työvaihe, joka kuitenkin useimmiten tapahtuu yleisön silmiltä piilossa, on polttoprosessi jossa kuivaneesta harmaasta saviastiasta tulee punertavaa keramiikkaa. Toisessa poltossa astia lasitetaan vedenpitäväksi ja se saa värillisen kuvion.

Nykypäivän sähköisissä keramiikkauuneissa polttolämpötilaa on helppo säädellä, mutta puulämmitteisessä uunissa se on huomattavasti vaikeampaa, eritoten ilman lämpömittaria. Kotimainen punasavi poltetaan 950oC lämpötilassa. Jos uuni on liian kuuma savi sulaa ja muuttuu lasimaiseksi, ja jos uuni ei ole tarpeeksi kuuma saviastiasta tulee hauras. Jo muutaman asteen heitto polttolämpötilassa voi koitua kohtalokkaaksi.

Kuukauden esine on apuvälinen jota savenvalajat käyttivät hyväkseen määritelläkseen uunin sopiva lämpötila ennen polttoa 1900-luvun alkupuoliskolla.  Esine on n. 14 cm pitkä käsin muotoiltu savimakkara.  Siihen on pistetty viisi kappaletta n. 6 cm pitkää, keraamista kolmionmuotoista piikkiä.  Piikit ovat vaihtelevassa määrin vääntyneet ja sulaneet.  Piikkeihin on leimattu eri numeroita ja symboleita.  Piikkien koostumus vaihtelee hieman, ja siten myös niiden sulamislämpötila. Laittamalla esine kuumaan keramiikkauuniin, savenvalaja on pystynyt arvioimaan uunin lämpötilan sen perusteella montako piikkiä sulaa. Piikit edustavat esim. 1000, 985, 955, 925 ja 890oC lämpötilaa.

Näitä ”lämpömittareita” on käytetty mm. savenvalaja Erik Wilhelm Nissasin (1862 – 1927) verstaassa Huutoniemellä Vaasassa.  Tyttärenpoika Runar Nieminen on lahjoittanut isoisänsä työpajan esineineen Stundarsille. Runar Nieminen on myös toiminut Stundarsin monivuotisena savenvalajana.

Teksti ja valokuva: Annika Harjula-Eriksson