Ruuvipuristin on valmistettu käsin kokonaan puusta. Esine koostuu C-muotoon kasvaneesta tukevasta oksanpalasesta (noin 17 x 17 cm).  Toiseen sakaraan on porattu n. 2,5 cm reikä. Reiän läpi on ruuvattu noin 21,5 cm pitkä puusta tehty ruuvi jonka päässä litteä kädensija. Ruuvin kierteet on tehty käsin yksinkertaisen kierretyökalun avulla.  Nikkari on

Stundarsin 40-vuotisjuhlavuosi lähestyy loppuaan, ja on korkea aika huomioida ryhmä ihmisiä joiden osallistuminen Stundarsin toimintaan on ollut ratkaisevaa alusta alkaen. Ilman heitä Stundarsia nykyisessä muodossaan tuskin olisi edes olemassa – nimittäin vapaaehtoistyöntekijät tai talkoolaiset. Tänäkin päivänä suuren osan työstä tekee talkoolaiset – erityisesti tapahtumien yhteydessä. Nykyään museolla kuitenkin on palkattu

Marraskuussa talviset tuulet jo puhaltavat niskaan – mikä olisi sen mukavampaa kuin kietoa itsensä isoon ja lämpimään villahuiviin? Erilaiset huivit kuuluivat 1800-luvun loppupuolella ja vielä 1900-luvun alussa maalaisnaisen pukuun, niin arkena kuin juhlana. Ostetuilla silkkihuiveilla viestitettiin vaurautta – mustat silkkihuivit toimivat kirkkohuiveina ja värikkäät silkkihuivit kuuluivat juhla-asuun. Suurhuivi oli maanläheinen

Astma on krooninen sairaus jonka kanssa monet suomalaiset joutuvat elämään; lääkityksellä oireet voidaan pitää kurissa ja useimmat astmaatikot pystyvät elämään normaalia elämää. Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehdussairaus, johon liittyy keuhkoputkien vaihtelevaa ahtautumista. Oireita ovat yskä, limaneritys, hengityksen vinkuminen ja hengenahdistus. ”Remedia” astma-savukkeita sisältävän rasian on lahjoittanut syksyllä 2013 sulvalainen Inga-Britt

Kevään 2013 aikana Stundarsissa on työskennellyt osa-aikainen esinekonservaattori, jonka tehtävänä on ollut hoitaa museon esinekokoelmaa. Monet 40-vuotiaan museon esineistä ovat olleet näytteillä museomökeissä, niille epäsuotuisissa olosuhteissa, jo vuosikymmenten ajan. Esineet ovat puhdistuksen ja konservoinnin tarpeessa jotta säilyisivät myös tulevaisuudessa. Kevään aikana konservaattori Reet Brido on keskittynyt metalliesineisiin, jotka usein ovat

Virkattu alushame on kuulunut Munsmon kylässä Sulvalla asuneelle Ida Björsille. Ida on luultavasti itse virkannut alushameensa joskus 1920-luvun paikkeilla, vanhemmat Munsmolaiset muistavat että Ida käytti alushamettaan kylminä talvipäivinä vielä 1940-luvulla. Hameen pohjaväri on harmaa. Harmaa villalanka on kotona kehrättyä ja sitä on virkattaessa vahvistettu ohuella puuvillalangalla, mikä antaa pinnalle meleeratun

Kuukauden esine on tampattu alusvaippa, jonka Herrbackenilla Sulvalla asuva Alma Smeds lahjoitti Stundarsille vuonna 1967. Alusvaippa on 192 cm pitkä ja 107 cm leveä, kudottu kahdessa kapeassa kaistaleessa. Alusvaippa on kotona kudottu, loimilanka puuvillaa ja kude villaa. Vaipassa on pitkittäin kulkevia vuorotellen leveitä ja kapeita, luonnonvalkoisia ja ruskeita raitoja. Vaipasta

Tervaspamppu Tervaspamppu, on 68 cm pitkä, kapea esine jolla on silmukka toisessa päässä ja iso punottu solmu toisessa. Esine tuntuu melko painavalta kädessä. Se on valmistettu tukevasta köydenpätkästä, jonka ympärille on kiedottu ohuempaa hamppuköyttä. Tervaspampun yläpää kapenee ylöspäin ripustus-silmukkaa kohti.  Koko pamppu, paitsi silmukka, on tervattu. Tervaspamput olivat yleisesti käytettyjä

Suuret petoeläimet, eritoten sudet, olivat vakava uhka ihmisten elannolle pohjalaisessa maanviljelysyhteiskunnassa. Susikanta oli suuri Pohjanmaalla Isovihan jälkeen 1700-luvun alussa, ja pysyi suurena aina 1800-luvun jälkipuoliskolle. Isovihan aikana Pohjanmaa oli suurelta osin autioitunut ja jäljellä ei ollut ketään joka olisi pystynyt pitämään susikantaa aisoissa. Karja pidettiin kesäaikana usein metsälaitumella, ja se

Toisen maailmansodan aikana Suomessa oli pula melkein kaikesta. Vaatteet ja kankaat menivät kortille ensimmäisten tuotteiden joukossa. Teollisuudella oli huutava pula raaka-aineista koska tuonti oli erittäin rajoitettua, esimerkiksi puuvillaa ja villaa ei tuotu maahan lainkaan vuosina 1942-45. Selvitäkseen oli oltava kekseliäs. Kaivettiin esille kaikki vanha ja se uusiokäytettiin niin pitkälle kuin