Myllärin tuvan pihapiiri sijaitsee pienellä harjanteella museoalueen lounais-nurkassa, näkymä peltojen yli kirkolle ja Herrbackenin taloille. Kokonaisuuteen kuuluu Yttermalaxista siirretty hirsinen huussi, sekä talli- ja liiterirakennus Taklaxista. Tupa oli ensimmäinen asuinrakennus joka siirrettiin Stundarsin tulevalle museoalueelle. Jo 1930-luvun lopussa tänne oli siirretty pieni aitta. Nätti punamullattu yksittäistupa, joka tunnettiin edellisellä paikallaan

Kookkaimmat ja näkyvimmät esineet Stundarsin kokoelmissa ovat tietysti rakennukset. Yhdistyksellä on omistuksessaan 70 rakennusta, joista ainoastaan muutama on rakennettu varta vasten museon tarpeisiin.  Muut ovat jonkun joskus jossakin rakentamia – niitä on ehkä siirretty, laajennettu ja korjattu moneen otteeseen. Asuintuvat ovat eläneet omistajiensa kanssa niin ilossa kun surussa, ennen siirtämistä

Kuukauden esine on sinänsä liian nuori Stundarsin museokokoelmiin, ja museolla on jo useita samanlaisia esineitä luetteloituina kokoelmissaan. Esittelemisen arvoisen esineestä tekee kuitenkin se että tiedämme melko paljon sen syntyhistoriasta, lahjoittaja on lapsuudessaan ollut mukana valmistusprosessissa. Esine on käsintehty kirkkaan punainen toppatäkki jossa on harmaa flanellivuori, se on kooltaan 160 x

Omavaraistalouden aikana kotieläimet edustivat huomattavaa osaa perheen varallisuudesta, lehmät olivat erityisen arvokkaita; myymällä niiden maidosta valmistettua voita saatiin käteistä rahaa. Rahalla voitiin ostaa haluttuja tuotteita, joita ei itse pystytty valmistamaan, esim. suolaa, kahvia, tupakkaa. Lypsävää lehmää ei noin vain teurastettu, mutta kun lehmän aika oli lähteä, siitä otettiin talteen kaikki

Myöhäissyksyllä pimeys ympäröi meitä ja ajan viettäminen sisätiloissa sähkövalon loisteessa alkaa tuntua yhä houkuttelevammalta. Monet lisäävät kotinsa viihtyvyyttä sytyttämällä eläviä kynttilöitä. Suurimman osan 1800-lukua valon puute oli todellinen ongelma asuintuvissa. Tärkein valonlähde oli avotakan tuli, mikäli haluttiin ”kohdevalaistusta” kauemmaksi takasta sytytettiin valopäre. Teurastuksen yhteydessä otettiin talteen naudan- ja lampaanrasva, eli

Kuukauden esine koostuu tällä kertaa useammasta esineestä. Esineet ovat tulleet Stundarsiin erillisinä lahjoituksina, mutta niillä on yhteinen syntyhistoria ja ne ovat uudelleen päätyneet yhteen täällä. Esineet ovat: luistimenterän valumalli, luistimenterän messinkinen raakavalu, sekä valmiit erittäin koristeelliset messinkiset luistimet. Valumalli on veistetty tiheäsyistä puusta ja koristeelliset yksityiskohdat on veistetty huolellisesti. Malliin

-kivenhakkaajan työkalut Maastosta löytyy sieltä täältä kivenlohkareita joista näkee selviä jälkiä inhimillisestä työstöstä. Usein ne ovat halkaistuja kivenlohkareita, jotka kuitenkin on jätetty lojumaan paikalleen. Voi olettaa että kiven halkaisu ei ole onnistunut toivotulla tavalla, ja on siirrytty seuraavaan lohkareeseen. Pohjanmaan maaseudulla rakennukset, sekä asuin- että talousrakennukset, perustettiin perinteisesti luonnonkivistä ladotulle

Savenvalaja on vanhimpia vielä olemassa olevia käsityöläisammatteja.  Vanhimmat Suomesta löytyneet keramiikkalöydökset ovat kivikaudelta ja edustavat kampakeraamista kulttuuria (n. 5200 – 2000 eaa.) Kampakeraamisia astioita valmistettiin kiertämällä savivöitä päälletysten spiraaliksi. Astiat poltettiin avotulessa. Stundarsin käsityöläispäivillä yleisö voi seurata kuinka esim. kulhon muoto syntyy savenvalajan taitavissa käsissä dreijalla. Dreija kehitettiin jo antiikin

Lesti on valmistettu käsin puusta ja koostuu kolmesta erillisestä osasta. Se on tehty hirrestä, jonka halkaisija on n. 12,5 cm ja pituus n. 43 cm. Hirsi on halkaistu kahdeksi puolikkaaksi pituussuunnassa, ja se kapenee hieman toista päätä kohti.  Päähän on leikattu syvä vinoruutuinen kuviointi. Lestin kolmas osa on litteä lauta,

Ennen vanhaan jokaisesta maalaistalosta löytyi suuri määrä erikokoisia ja -mallisia kimpiastioita. Kimpiastiat ovat pyöreitä tai soikeita männystä, kuusesta tai katajasta valmistettuja puusäiliöitä, jotka koostuvat yhteen liitetyistä kimpilaudoista. Kimpilautoja pitävät koossa vanteet, jotka yleensä valmistetaan esimerkiksi kuusesta, raitapuusta, myöhemmin myös metallista. Pohja – joskus myös kansiosa – koostuu puulevystä joka on