info@stundars.fi

VYYHDINPUUT

Naisia karstaamassa lampaanvillaa ja kehräämässä lankaa villasta on näky joka usein kohtaa Stundarsin museokävijöitä. Harvemmin kävijöillä on mahdollisuus seurata
koko villalanganvalmistusprosessia – raakavillasta valmiisiin villalankavyyhteihin.

Kehrätessä rukki
vetää langan puolalle eli rullalle.  Kun
rulla on täynnä, se vaihdetaan tyhjään ja kehräämistä jatketaan. Kun täysiä
rullia on tarpeeksi, rullat laitetaan niille tarkoitettuun telineeseen
”rullatuoliin”.

Kehräyksen
tuloksena syntyy kertaamatonta eli yksisäikeistä lankaa. Se ei ole esim. neulomiseen
riittävän kestävää. Kankaankudontaan se sopii sellaisenaan. Kestävää lankaa
saadaan aikaan kertaamalla.” Vyyhdinpuiden” avulla saadaan kaksi tai kolme
säiettä kietoutumaan toistensa ympärille samalla kun lanka kerätään vyyhtiin.

Vyyhdinpuut eli
härveli on pyöritettävä puuteline joka seisoo kahdella jalalla neliskulmaisen
pohjalevyn päällä. Lanka kietoutuu x-muotoiseen puuristiin, jonka läpi kulkee
akseli. Akselin toisessa päässä on kampi jonka avulla puuristiä pyöritetään.
Akselin keskellä on pari ratasta, joiden tehtävä on nostaa pientä vasaraa kun
kampea on pyöritetty tietty määrä kierroksia. Vasara putoaa ja antaa
äänimerkin. Vyyhdinpuita on useampia Stundarsin museokokoelmissa, tästä
yksilöstä ei valitettavasti löydy taustatietoja, mutta se on luultavasti
peräisin 1800-luvulta.  Se on noin 70 cm
korkea.

Vyyhdinpuiden
tehtävä on myös mitata lanka. Lankavyyhdissä on 10 ”pasmaa”, yksi pasma kostuu
60 langasta, siis 60 kierroksesta.  Jokainen
pasma sidotaan vyyhdissä erikseen pasmalangalla jotta lanka ei sotkeutuisi kun
valmis vyyhti nostetaan vyyhdinpuista pois. Tästä juontuu suomenkielessä
esiintyvä sanonta ”pasmat sekaisin”.

Itsekehrättyjä lankavyyhtejä voi pestä ja värjätä avaamatta vyyhtiä. Ennen
värjäystä lanka pestään huolellisesti ja hellävaroen saippualla, sillä villan
rasva eli lanoliini estää värjäytymisen.