Stundars

Stundarsin ulkoilmamuseo sai alkunsa vuonna 1938, jolloin kansankoulunopettaja Gunnar Rosenholm perusti museoyhdistyksen Sulvalle. Nykyään museoaluetta hallinnoi Stundars r.f.

Täällä on kuutisenkymmentä Mustasaaren kylistä ja Vaasan seudulta siirrettyä rakennusta. Rosenholm oli ahkera kansanomaisten esineiden keräilijä ja hän innosti kyläläisiä ainutlaatuiseen museorakentamiseen. Talot on sisustettu kuvaamaan vuosisadan vaihdetta 1900-luvun alkaessa. Mäenharjalla komeilee maalaistalo, jota ympäröivät aitat, navetta, luhti ja leipurin tupa. Yksinkertaiset mäkitorpat ja työpajat ovat vastakohtana talonpojan suhteelliselle vauraudelle. Tilattomat, jotka eivät omistaneet maanviljelysmaata joutuivat hankkimaan toimeentulonsa päiväläisinä ja käsityöläisinä.

Stundarsissa vaalitaan käsityöläistaitoa järjestämällä vuosittain monia tapahtumia: käsityöläispäivät, pidot ja markkinat. Hemmerin talossa on ympäri vuoden toimintaa kuvataiteen, musiikin ja rakennusten hoidon merkeissä.

1. Maalaiskauppa

Rakennuksessa on sekä kauppapuoti että postitoimisto. Kaupassa myytiin useimpia kyläläisten tarvitsemia tavaroita. Omavaraistalouden aikana ei tuoretavaraa ostettu. Kauppamatkojen yhteydessä saatettiin käydä myös kotona kauppiaan luona, joka asui seinäkkäin kaupan kanssa.

Talo rakennettiin Vanhassa Vaasassa ja siirrettiin palon jälkeen vuonna 1852 Vaasan Palosaarelle.

2. Kyläkoulu

Pohjanmaalla kansakoulut yleistyivät 1880-luvulla. Kyläkoulumme on peräisin 1800-luvun lopulta, mutta useat siellä olevat esineet ovat vanhempia. Täällä opetettiin eri ikäisiä lapsia samassa huoneessa. Oppilaat huolehtivat vuorotellen koulusalin lämmityksestä ja siivouksesta. Tärkeitä aineita oli raamatun historia ja katekismus.Talo on siirretty Sepänkylästä.

3. Maalaistalo

Maalaistalon pihamaata ympäröivät monet rakennukset kuten talli, navetta ja aitta. Asuintalo, pohjalainen paritupa, on suurin ja komein. Vaikka talo oli rakennettu puolitoistakerroksiseksi, vain alakertaa käytettiin asumiseen. Etutupa on sisustettu matkustajien ja kyydeistä huolehtivien talonpoikien hollituvaksi. Maalaistalo on sijainnut toisella paikalla Sulvalla.

4. Tuulimylly

Stundarsissa on kahden tyyppisiä tuulimyllyjä jauhon jauhamiseen. Tämä mamsellimylly on saanut nimensä hametta muistuttavan muotonsa mukaan. Myllyssä on pärehöylä ja niin sanottu erottelija, joka erotteli kuoret ohrajyvästä. Myllynkivet tuotiin usein Ruotsista.

Myllyn rakensi 1860-luvulla Raippaluodossa talonpoika Anders Johan Öjst.

5. Peltisepän tupa

Peltisepän tupa on sijainnut toisella paikalla Sulvalla ja siellä on asuttu vielä 1930-luvulla. Kamarissa on peltisepän työvälineet ja läkkiastioita. Monet kodin käyttöesineistä tehtiin peltilevystä: lampetit, taskumatit, mukit, lyhdyt ja leikkikalut. Naapurikunta Vähäkyrö tunnettiin taitavista peltisepistään.

6. Tyttären aitta

Kun talon tyttäret olivat käyneet rippikoulun ja heitä pidettiin aikuisina, voivat he kesän ajaksi muuttaa luhteihin tai aittoihin. Tyttären aitta toimi myös vaatevarastona ja naimaikäiset tyttäret koristelivat mielellään seinät itse valmistamillaan tekstiileillä. Lauantai-illan koittaessa tulivat ehkä kylän isot pojat riiureissulle. Aitta on sijainnut Sulvalla toisessa paikassa.

7. Paja

Paja on rakennettu 1820-luvulla Pirttikylässä, mutta siihen on käytetty vanhasta myllystä peräisin olevaa puuta. Kylän talonpojat omistivat usein yhdessä pajan. Sepät olivat arvostettu ammattikunta ja heidän tärkeimpiin tehtäviinsä kuului työkalujen ja välineiden takominen maatalouden tarpeisiin. Ahjo, palkeet ja alasin kuuluivat pajan tärkeimpiin varusteisiin.

8. Sepän tupa

Sepän tupa on siirretty Tuovilasta. Täällä asui Maria Smeds (1880-1952) vielä 1930-luvulla. Hän hankki elantonsa pesemällä ja silittämällä vaatteita kaupunkilaisille. Sepän tuvan vieressä on Stundarsin humalatarha. Humalaa käytettiin mausteena kaljaa valmistettaessa.

 

9. Tuulimylly

Vauraaseen talonpoikaistaloon kuului tuulimylly. Tämän myllyn rakensi vuonna 1813 talonpoika Israel Eriksson Rodas Tuovilassa ja se siirrettiin 1800-luvun puolivälissä Sulvalle. Kivet olivat alemmassa kiinteäksi rakennetussa myllyn osassa kun taas tuuli pyöritti ylempää osaa. Siivissä oli avoimet luukut, jotka voitiin peittää purjeella tuulen voimakkuuden säätelemiseksi.

 

10. Puusepän tupa

Tämä mäkitupa on rakennettu 1860-luvun lopussa Sulvalle. Tuvan sisustusta hallitsee käytetty höyläpenkki. Osaa puusepän työkaluista on käytetty puuastioiden vannehtimiseen. Rakennusryhmään kuuluu pieni ruoka-aitta, jonka ovessa on kissan kuljettava aukko. Täällä on myös hirsinen ulkorakennus.

11. Suutarin tupa

Suutarin tupa on yksinkertainen 1700-luvun lopulta oleva tupa, joka sisältää tuvan, kamarin ja kuistin. Pieni kamari on kalustettu suutarin verstaaksi, vaikkakin suutarit usein vaelsivat talosta taloon korjaten ja valmistaen kenkiä. Tuvassa on vaaleanpunaisella liimavärillä roiskemaalatut tapetit. 1800-luvun puolivälissä seinien tapetointi yleistyi.

12. Myllärin tupa

Vuonna 1939 nuori museoyhdistys osti vilja-aitan, josta tuli museoalueen ensimmäinen rakennus. Kolme vuosikymmentä myöhemmin siirrettiin sitten ensimmäinen asuintalo Stundarsiin.

Täällä asui mylläri Karl Fredrik Söderman (1832-1905) perheineen. Tuvassa on mm. kävelytuoli, jota käytettiin lasten opetellessa kävelemään.

13. Parantajaeukon tupa

Tämä 1800-luvun tupa esittää miten maata omistamaton väki asui. Tilaton ei omistanut maaviljelysmaata ja hänen oli siksi vaikeaa elättää itseään. Parantajaeukko saattoi toimia kätilönä tai kupparina. Kuppaus oli tavallinen kuuri, jota käytettiin erilaisiin vaivoihin.

Kun tupa siirrettiin Tuovilasta Stundarsiin, siihen lisättiin sateensuojaksi köyhän miehen kuisti

14. Savenvalajan verstas

Taloa on käytetty moneen eri tarkoitukseen ja se on siirretty useita kertoja. Esineet ja työkalut tulevat savenvalaja Erik Wilhelm Nissasin (1862-1927) ja Arvo Niemisen (1891-1962) verstaista Huutoniemeltä. Savenvalajien työpajoissa valmistettiin talousastioita kuten punasavesta valmistettuja vateja ja kukkaruukkuja.

15. Harmaat tuvat

Täällä olivat kivenhakkaajan, savenvalajan ja kuparisepän asuinrakennukset. Kaikki ovat maalaamattomia, vaikkakin talonpojat alkoivat punamullata päärakennuksiaan jo varhain 1800-luvulla. Mökkien kattoja peittää aito tuohi, jota kattomalka pitää paikoillaan. Pärekatot yleistyivät vasta 1800-luvun puolivälissä, kun nauloja alettiin valmistaa teollisesti.

 

16. Kuparisepän työpaja

Työpajan omisti kupariseppä Johannes Gammal (1857-1904) Karperöstä. Sisustus ja työkalut tulevat eri kupariseppien pajoista Vaasassa. Kupariseppä valmisti talousesineitä, pääasiassa kahvipannuja. Suuri osa työajasta kului haljenneiden esineiden korjaamiseen tai keittoastioiden uudelleen tinaukseen.

17. Messinkivalimo

Messinkivalimon perusti Sundomiin vuonna 1850 Erik Häggqvist (1826-1887). Täällä Häggqvist valoi messingistä huhmareita, kulkusia ja kelloja. Hän oli itseoppinut ja taitava ammattimies, joka sai useita ansiomerkkejä käsityötaidostaan. Messinkivalimo, sen työkalut ja valumuotit samoin kuin muu sisustus muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden.

18. Merimiehen tupa

Merimiehen mökin rakensi vuonna 1875 luotsivanhin Carl Boij Vaasan Klemettilään. Täällä esitämme miten vanha merimies syvillä vesillä työnsä tehtyään on asettunut rauhaan kotikyläänsä. Ikkunattomassa eteisessä on merimiehen kirstu, kalastusvälineitä sekä vannehtimistyökaluja. Kaapin päällä pitävät vahtia porsliinikoirat eli sailors gifts, joita merimiehet usein toivat kotiin.

19. Savusauna

Saunaa lämmitettiin pitkillä haloilla noin kahdeksan tuntia. Koska savupiippua ei ollut, levisi saunaan raskas savu, joka kuitenkin tuuletettiin pois ennen saunomista. Saunaa, joka usein oli monen talon yhteinen, käytettiin myös lihan ja kalan savustukseen. 1800-luvun lopulla ei saunominen vielä ollut kovinkaan tavallista ruotsinkielisillä seuduilla.

Savusauna on siirretty Pirttikylästä.

20. Sotilastorppa

Torppa näyttää miten ruotusotilas asui 1700-luvulla. Täällä on avopenkkejä, paljaat hirsiseinät ja säästeliäs sisustus.Sotilaallinen ruotulaitos, joka perustettiin vuonna 1733 Pohjanmaalle, jakoi talonpojat ruotuihin ja kunkin ruodun tuli varustaa yksi sotilas torpalla ja 0,5 tynnyrinalalla peltomaata. Tupa on siirretty Runsorista.

21. Rofhöks

Talo rakennettin 1880-luvulla Edsvikissä, Korsnäsissä. Rofhöksin perhe osti talon 1900-luvun alussa. Rakennus on tyypillinen Korsnäsin seudulle ja se on säilytetty alkuperäisessä kunnossa. Sisustuksen väriskaala vaihtelee, siihen kuuluu mm. roosanväriset tapetit ja ikkunat on maalattu vihreällä umbralla.

 22. Hemmerin talo

Hemmerin talo on kirjailija Jarl Hemmerin (1893-1944) lapsuudenkoti. Talo rakennettiin vuonna 1886 Koulukatu 8:an Vaasassa ja siirrettiin Sulvalle 1970-luvun lopussa. Muistohuone sisältää Hemmerin perheen lahjoittamia huonekaluja ja kirjoja. Talolla on karoliininen pohjapiirros ja siinä on tätä nykyä ravintola- ja näyttelyhuoneisto.

23. Kirjapaino

Kirjapaino kertoo 1880-luvun sanomalehden tekemisestä ja painotalossa on toimitus, latomo, kirjapaino ja kirjansitomo. Suurin osa esineistä tulee Vasabladetilta, Suomen toiseksi vanhimmalta sanomalehdeltä, joka perustettiin vuonna 1856. Yläkerrassa on uudenaikaisemman painotekniikan osasto. Talo on sijainnut Vaasassa Koulukatu 29:ssä.

24. Riihi

Vilja leikattiin sirpillä ja kuivattiin kuhilailla pellolla. Riihessä lämmitettiin riihiuuni ja kuivaamista jatkettiin kunnes siirryttiin puimaan varstalla puimaladossa. Työ oli raskasta ja pölyistä ja sitä helpotettiin paukuttamalla rytmisesti varstaa. Rukiin olkea käytettiin kattoihin kun taas kauran ja ohran olkea käytettiin karjan rehuna. Riihi on siirretty Pirttikylästä.

25. Grosin rakennus

Tässä rakennuksessa on Stundarsin toimisto, Ateljé Stundars sekä Cirkas putiikki ja kahvila. Talo on ollut Vaasassa Asemakatu 6-8:ssa ja se rakennettiin vuonna 1897 ulkorakennusriviksi, jossa oli talli ja hiilikellari räätälimestari Karl Wilhelm Grosille (1841-1929).