Kahvia
pidettiin kauan, 1700-luvun aikana, luksus- tai ylellisyystuotteena. Kahvi oli
kallista ja jo aikaisin yritettiin osa kahvinpavuista korvata halvemmilla
kotimaisilla korvikkeilla, kuten poltetulla leivällä, pavuilla, maltailla,
herneillä, rukiilla ja katajanmarjoilla.
Teollisesti
valmistettu korvike lisääntyi kahvinjuonnin tahdissa 1800-luvun loppua kohden
ja sitä valmistettiin mm. ohrasta ja sikurista.
Vuonna 1881
perusti D. Schmith Östersundista, Ruotsista, Nikolainkaupunkiin (Vaasa) tehtaan
kahvinkorvikkeen valmistamiseen. Samana vuonna oli myös Ilmajoella samanlainen
tehdas ja vuonna 1883 Wilhelm Schauman perusti sikuritehtaan Pietarsaareen.
Sikuri, Cichorium intybus, on monivuotinen,
vaalean sinikukkainen, yrtti. Se oli, rukiin ohella, mieluisin korvike.Kahvin korvikkeeksi käytettiin ainoastaan
kasvin juurta, joka oli ensin paahdettava,sitten jauhettava ja lopuksi
höyrykarkaistava, ennen kuin sikuri oli valmista käytettäväksi.
Suomesta ei
sikuria löydy luonnosta ja siksi sen käsittelemätöntä juurta tuotiin mm.
Saksasta, Belgiasta, Hollannista ja Venäjältä. Ensimmäisen maailmansodan aikana
sikuria viljeltiin kuitenkin monissa puutarhoissa Suomessa.
