info@stundars.fi

Tervaspamppu

Tervaspamppu Tervaspamppu, on 68 cm pitkä, kapea esine jolla on silmukka toisessa päässä ja iso punottu solmu toisessa. Esine tuntuu melko painavalta kädessä. Se on valmistettu tukevasta köydenpätkästä, jonka ympärille on kiedottu ohuempaa hamppuköyttä. Tervaspampun yläpää kapenee ylöspäin ripustus-silmukkaa kohti.  Koko pamppu, paitsi silmukka, on tervattu. Tervaspamput olivat yleisesti käytettyjä aseita Pohjanmaalla, matkalla olevat käyttivät niitä puolustusaseena esim. petoeläimiä vastaan – mutta tervaspamput tunnetaan ennen kaikkea 1800-luvun alkupuoliskon pohjalaisista kylätappeluista . Tervaspamppu oli ase, jonka helposti pystyi kätkemään vaatteiden alle, joko kietaisemalla vyötärön ympärille tai kiinnittämällä henkseliin ja piilottamalla housunlahkeeseen kunnes oli aika tapella naapurikylän nuorten miesten kanssa. Kylätappeluita käytiin yleensä syksyllä häiden, tanssien ja markkinoiden yhteydessä. Vanhassa kyläyhteisössä oli tärkeää ylläpitää tarkkaa rajaa naapurikyliä vastaan, samalla kylätappelut vahvistivat kylän sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sulvalla yleensä nuoret, ei vielä naimisissa olevat, miehet Östersolvista ja Västersolvista ottivat mittaa toisistaan Herrbackenilla kirkon lähellä. Tappelut aloitettiin yleensä pilkkaamalla vastustajia sanallisesti, ennen kuin ryhdyttiin tositoimiin. Aseina kylätappeluissa käytettiin, paitsi tervaspamppuja, kiviä ja seipäitä. Joskus kylän tytöt auttoivat nuorukaisia poimimalla esiliinat täyteen kiviä joilla nuorukaiset heittelivät vastustajiaan. Vaikka puukkoja ei juuri tähän aikaan käytetty kylätappeluissa, tappelut vaativat silloin tällöin kuolonuhreja. Elämä monessa Pohjanmaan rannikon ruotsinkielisessä pitäjässä oli hyvin väkivaltaista 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvun alussa. Myös Sulvalla oli valitettavan näkyvä paikka ajan tappo- ja murhatilastoissa. Viimeinen varsinainen kylätappelu Sulvalla käytiin sunnuntai -iltana syyskuussa 1856. Tappelu johti västersolfilaisen talollisen pojan Erik Baafin tappoon. Kuolemantapaus ja sitä seurannut oikeusprosessi vei sulvalaisten tappeluhalun ja perinteiset kylätappelut loppuivat.   Lähteet: Elina Haavio-Mannila: Kylätappelut. (1958) Gunnar Rosenholm: Solf sockens historia. (1965) Heikki Ylikangas: Puukkojunkkareitten esiinmarssi.  (1976).   Valokuva: Rodas&Alexandrescu Teksti: Annika Harjula-Eriksson