info@stundars.fi

VYYHDINPUUT

Naisia karstaamassa lampaanvillaa ja kehräämässä lankaa villasta on näky joka usein kohtaa Stundarsin museokävijöitä. Harvemmin kävijöillä on mahdollisuus seurata koko villalanganvalmistusprosessia – raakavillasta valmiisiin villalankavyyhteihin. Kehrätessä rukki vetää langan puolalle eli rullalle.  Kun rulla on täynnä, se vaihdetaan tyhjään ja kehräämistä jatketaan. Kun täysiä rullia on tarpeeksi, rullat laitetaan niille tarkoitettuun telineeseen ”rullatuoliin”. Kehräyksen tuloksena syntyy kertaamatonta eli yksisäikeistä lankaa. Se ei ole esim. neulomiseen riittävän kestävää. Kankaankudontaan se sopii sellaisenaan. Kestävää lankaa saadaan aikaan kertaamalla.” Vyyhdinpuiden” avulla saadaan kaksi tai kolme säiettä kietoutumaan toistensa ympärille samalla kun lanka kerätään vyyhtiin. Vyyhdinpuut eli härveli on pyöritettävä puuteline joka seisoo kahdella jalalla neliskulmaisen pohjalevyn päällä. Lanka kietoutuu x-muotoiseen puuristiin, jonka läpi kulkee akseli. Akselin toisessa päässä on kampi jonka avulla puuristiä pyöritetään. Akselin keskellä on pari ratasta, joiden tehtävä on nostaa pientä vasaraa kun kampea on pyöritetty tietty määrä kierroksia. Vasara putoaa ja antaa äänimerkin. Vyyhdinpuita on useampia Stundarsin museokokoelmissa, tästä yksilöstä ei valitettavasti löydy taustatietoja, mutta se on luultavasti peräisin 1800-luvulta.  Se on noin 70 cm korkea. Vyyhdinpuiden tehtävä on myös mitata lanka. Lankavyyhdissä on 10 ”pasmaa”, yksi pasma kostuu 60 langasta, siis 60 kierroksesta.  Jokainen pasma sidotaan vyyhdissä erikseen pasmalangalla jotta lanka ei sotkeutuisi kun valmis vyyhti nostetaan vyyhdinpuista pois. Tästä juontuu suomenkielessä esiintyvä sanonta ”pasmat sekaisin”. Itsekehrättyjä lankavyyhtejä voi pestä ja värjätä avaamatta vyyhtiä. Ennen värjäystä lanka pestään huolellisesti ja hellävaroen saippualla, sillä villan rasva eli lanoliini estää värjäytymisen.